Tieverkko

Turkki on kooltaan noin kaksi kertaa Suomen pinta-ala, ja sen maasto vaihtelee Egeanmeren rannikolta Anatolian ylängölle ja itäisiin vuoristoseutuihin. Länsirannikon tiet ovat hyväkuntoisia, mutta idässä tiet kaventuvat ja mutkistuvat vuoristossa, ja korkeat vuoristopaikat voivat olla lumessa suljettuina marraskuusta huhtikuuhun. Suomessa ei ole vastaavia vuoristoreittejä, joten niiden vaatimukset voivat yllättää.

Moottoritiet kuuluvat otoyol-verkkoon ja ovat maksullisia. Maksu tapahtuu yksinomaan sähköisesti HGS-transponderilla, joka on ladattava etukäteen esimerkiksi PTT-postitoimistossa tai huoltoasemalla. Käteistä ei oteta vastaan tullipuomeilla lainkaan, ja ilman ladattua transponderia ajaminen moottoritiellä tuottaa automaattisesti kameravalvonnalla käsiteltävän sakon. Izmitinlahden ylittävä Osmangazi-silta ja Bosporinsalmen ylittävä Yavuz Sultan Selim -silta ovat alueen kalliimpien siltatullien joukossa. Maksut muuttuvat, joten ajantasaiset hinnat kannattaa tarkistaa ennen matkaa.

Ajonopeudet ovat taajamissa 50 km/h, maanteillä 90 km/h ja moottoriteillä 120 km/h. Promilleraja on 0,05. Talvirenkaita ei Turkissa vaadita henkilöautoilta, vaikka itäisessä Turkissa talvella ajaminen edellyttää käytännössä nastarenkaita tai ketjuja. Suomalaiselle kuljettajalle yllättävintä voi olla Istanbulin liikenne: kaupunki kuuluu maailman ruuhkaisimpien joukkoon, ja ajokulttuuri on selvästi aggressiivisempaa kuin mihin Suomessa on totuttu.