Tieverkko

Islannissa ei ole moottoriteitä. Koko tieverkko rakentuu Reitin 1 eli Rengastien ympärille, noin 1 322 kilometriä pitkälle päällystetylle tielle, joka kiertää saaren ja yhdistää sen tärkeimmät alueet. Pohjoisessa ja idässä tie kapenee paikoin yksikaistaisteksi, jossa on ohituspaikkoja. Rengastien ulkopuolella F-tiet ovat päällystämättömiä ylänköteitä, joille pääsy vaatii nelivetoauton ja korkean maavaran. F-teillä on jokiylityksiä, jotka voivat olla vaarallisia, ja ne ovat suljettuna noin lokakuusta kesäkuuhun. Tavallisella vuokra-autolla F-tielle ajaminen on kiellettyä vuokrasopimuksen ehtojen mukaan ja aidosti riskialtista.

Talvirenkaita on käytettävä 1. marraskuuta ja 14. huhtikuuta välisellä ajalla, ja nastarenkaat ovat sallittuja tänä aikana. Ajovalot on pidettävä päällä ympäri vuoden. Nopeusrajoitukset ovat 50 km/h taajamissa, 90 km/h päällystetyillä maanteillä ja 80 km/h sorateillä. Promilleraja on 0,05 ja hätänumero on 112. Polttoainetta on saatavilla noin 50–100 kilometrin välein Rengastiellä, mutta syrjäisillä osuuksilla väli voi olla yli 200 kilometriä. Polttoaine on Euroopan kalleimpien joukossa. Islannissa ei ole yleisiä tietulleja. Ainoa poikkeus on Vadlaheidi-tunneli pohjoisessa, jossa on sähköinen tullimaksu: tunnelia ennen käyttöä on rekisteröidyttävä verkossa. Maksut muuttuvat ajan myötä, joten ajantasaiset hinnat kannattaa tarkistaa ennen matkaa.

Islannissa lampaat laiduntavat vapaasti ja liikkuvat teillä etenkin kesällä. Jos kuljettaja törmää lampaaseen, vastuu on lain mukaan kuljettajalla. Suomessa vastaavaa käytäntöä ei ole: täällä eläinkolarit kuuluvat vakuutuksen piiriin eikä kuljettajaa pidetä automaattisesti vastuullisena. Islannissa tilanne on päinvastainen, ja se kannattaa pitää mielessä erityisesti syrjäisillä teillä.