Serbia autolla

Tieverkko

Serbia jakautuu kahteen hyvin erilaiseen ajomaisemaan. Pohjoisessa Vojvodinan tasangolla tiet kulkevat suorina pitkiä matkoja peltojen halki, kun taas etelässä ja lännessä vuoristot, jokivartiset rotkolaaksot ja mutkittelevat vuoristotiet hallitsevat maisemaa. Moottoritieverkko, jota kutsutaan nimellä autoput, yhdistää Belgradin Unkarin rajalle pohjoisessa, Pohjois-Makedonian suuntaan etelässä sekä Kroatian rajalle lännessä. Moottoriteillä peritään etäisyyspohjainen tiemaksu, joka maksetaan sisään- ja ulosajopisteiden tolppakaistoilla. Maksun voi suorittaa Serbian dinaareissa tai euroissa, ja luottokortit käyvät yleisesti. Hinnat muuttuvat ajoittain, joten kannattaa tarkistaa voimassa olevat maksut ennen matkaa. Moottoriteiden ulkopuolella teiden laatu vaihtelee huomattavasti, ja vuoristoseutujen sivutiet voivat olla kapeita ja huonokuntoisia. Tienviitat on kirjoitettu sekä kyrillisellä että latinalaisella kirjaimistolla.

Serbialaiset liikennesäännöt ovat monin paikoin tiukempia kuin Suomessa totuttu. Moottoriteiden nopeusrajoitus on 130 km/h, maanteillä 80 km/h ja taajamissa 50 km/h. Ajovalot on pidettävä päällä ympäri vuorokauden. Talvirenkaat ovat pakollisia 1. marraskuuta ja 1. huhtikuuta välisellä ajalla tai aina talviolosuhteiden vallitessa. Promilleraja on 0,03 prosenttia, mikä on käytännössä täyskielto: jo yksi annos ennen ajoon lähtöä on todellinen oikeudellinen riski. Sakot maksetaan paikan päällä, ja nopeusvalvontakameroita on yhä enemmän moottoriteillä ja pääteillä.

Suomalaiselle kuljettajalle yksi konkreettinen ero on se, että Serbian moottoriteillä ei ole sähköistä vinjettijärjestelmää eikä automaattista kameravalvontaan perustuvaa maksua, vaan tiemaksu peritään fyysisillä maksukaistoilla jokaisella sisään- ja ulosajopisteellä. Suomessa moottoritiet ovat maksuttomia, joten koko tolppamaksukäytäntö on monelle suomalaiselle vieras kokemus.