Montenegro autolla

Tieverkko

Montenegro on pinta-alaltaan pieni maa, mutta ajaminen siellä on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Rannikko, vuoristot ja jokilaaksot seuraavat toisiaan tiheässä, ja tiet on rakennettu aikana, jolloin liikennettä oli murto-osa nykyisestä. Päärannikkoväylä E65/E80 on kaksikaistainen ja paikoin ahdas, ja heinä-elokuussa se ruuhkautuu pahoin erityisesti Herceg Novin, Perastin ja Kotorin kohdalla. Sisämaassa vuoristotiet ovat jyrkkiä, mutkikkaita ja usein vailla kaiteita. Joillakin teillä Durmitorin kansallispuistoon ei ole päällystettä lainkaan, ja ne ovat ajettavissa vain kuivalla säällä. Talvella vuoristopuserot voivat sulkeutua kokonaan ja tietyillä reiteillä vaaditaan lumiketjut.

A1-moottoritie yhdistää rannikon satamakaupunki Barin Serbian rajalle. Se on rakenteilla, ja valmiit osuudet ovat maksullisia. Maksut suoritetaan tullipuomeilla käteisellä tai kortilla, ja koska hinnat muuttuvat, kannattaa tarkistaa voimassa olevat maksut ennen matkaa. Muut tiet ovat pääosin maksuttomia. Ajonopeudet ovat 50 km/h taajamissa, 80 km/h maanteillä ja 100 km/h moottoriteillä. Ajovalojen on oltava päällä koko ajan. Rattijuopumusraja on 0,03 prosenttia, mikä tarkoittaa käytännössä täyttä raittiutta ennen ajoa.

Kotorista nousee vuoristotie Lovcenin kansallispuistoon 25 mutkan kautta suoraan vanhan kaupungin yläpuolella kohoavaa kallioseinämää pitkin. Ulkokaarteissa ei ole kaiteita, ja alla häämöttää lahti satoja metrejä alempana. Suomalaisille tämä on vieras kokemus: Suomessa ei ole vastaavia teitä, joilla yhdistyvät näin jyrkät mutkat, putoavat reunat ja täysin tavallinen liikenneympäristö.